tiistai 15. lokakuuta 2013

Torni kuin pala kotia



Saavuin hetki sitten taas Torniin, paikkaan, jonne kerta kerran jälkeen palaan kuin kotiini. Vaikka saatan ajaa satoja kilometrejä yötä myöten, ”kotiin” on aina kiva tulla. Tällä kertaa tosin aikataulujen puitteissa tulin lentäen Kuopiosta.

Olen Leena, Tornin vakiovieras. Jo 13 vuotta Torni on toiminut minulle varakotina. Välillä myös miehelleni ja koirillemme. Tänään jälleen respan Samuli kyseli kuulumisia, niin minun kuin koirienkin. Ovatpa labradorimme Lassi ja Leevi ovat joskus saaneet tuliaisiakin Tornin väeltä. Henkilökunta todella välittää asiakkaistaan.  



Vahvat tunnesiteet juontuvat kaukaa vuosien takaa ja tietenkin sitten omasta kokemuksesta. Onhan minulla pitkä historia Tornin kanssa, tavallaan. Äitini majoittui aikanaan paljon Tornissa. Hän jo silloin ihaili Tornia, nyt sama ihailu on tainnut siirtyä sukupolvelta seuraavalle. Hän kertoili aina minulle historioitaan, kertoi esimerkiksi syöneensä elämänsä ensimmäiset sammakonkoivet Tornissa. Tosin tietämättään, mitä oli syönyt.

Itse tulin Torniin asiakkaaksi 2000-luvun alussa. Työt toivat minut Helsinkiin uudestaan ja uudestaan. Olin ollut vuosikymmeniä matkatyössä ja tiesin, että viihtyminen on erityisen tärkeää. Otin pienen tauon myyntityöstä ja kun palasin takaisin, päätin tehdä Tornista toisen kotini.

Ensimmäisenä ajatuksena olivat ihanat äidin puhumat muistot. Lisäksi hyvä sijainti keskellä kaikkea puhui puolestaan. Heti ensimmäisen kerran tullessani hullaannuin miljööseen. 

”Minkä tyyppisen huoneen haluaisit?”, kysyttiin tuolloin vastaanotosta. 

Huone on järjestynyt siitä lähtien aina. Olen kokeillut monenlaista huonetta, mutta nyt asun aina samassa huoneessa, numerossa 411: ikkunat Yrjönkadulle ja parveke vain minulle, harmaa sisustus sekä keltainen huopa ja tyynyt. Lisäksi huoneen tassuamme lämpöisine kylpyineen.
 

Joskus olen asunut täällä jopa pari viikkoa yhteen menoon. Työkaveritkin olivat ensin toisessa hotellissa, mutta sain heidät puhuttua tänne kokeilemaan. Sille tielle jäivät. Nyt majoitun Tornissa vähintään 6 viikon välein. Vaikka Torni on historiallinen, se on pysynyt ajan hermoilla aina. Hyvä tunnelma, siisteys, puhtaus ja luotto siihen, että asiat toimivat, ovat pitäneet minut Tornin asiakkaana. Täällä kehitysehdotukset otetaan heti huomioon. Saman tien esimerkiksi selvitettiin parkkeerausmahdollisuus Elielin parkkihalliin. Kiitos siitä!

Tänne tullessa on jollain lailla nostalgiset tunnelmat. Ihana henkilökunta, upea miljöö ja viimeisen päälle mietitty sisustus tekevät paikasta erikoisen. On tuoreita kukkia, joulun aikaan glögiä, kynttilöitä siellä täällä ja tarjolla tuoreita hedelmiä. Olen esteetikko, joten Torni on juuri sopiva minulle. 

Yhtenä yönä saavuin myöhään ja yöportsari oli jo vastassa ovella. Hän kysyi heti, että onko nälkä ja tarjosi sämpylää. Tapahtuuko tällaista muualla? Työni takia olen matkustellut Suomea ristiin rastiin, mutta Torni on aina ykkönen. 

Tosissaan talo täynnä yllätyksiä, jos näin voidaan sanoa. Mieheni halusi 50-vuotispäivillään tulla ehdottomasti viikonlopuksi Torniin. Aavistamatta mitään saapuessamme seuraavana päivänä aamiaiselle meille oli katettu pöytä ja seuraavaksi tulivat iso ruusupuska ja ihana täytekakku. Mieheni häkeltyi. Ikimuistoinen huomionosoitus, jota en unohda minä eikä unohda mieheni.

Elämän kohokohtia ovatkin mieheni kanssa vietetyt viikonloput Helsingissä. Lauantaisin istumme kaupungilla katselemassa kaupungin vilinää ja iltaisin ”pyörimme” Tornin ravintoloissa nauttien hyvästä ruoasta. Torni on tärkeä paikka meille molemmille. Suosittelen Tornia lämpimästi myös ystävilleni ja kaikille muillekin. Miksi lähteä ulkomaille, kun Suomessakin on niin paljon nähtävää ja tällaisia paikkoja yöpyä?

Nyt suuntaan illalliselle alakertaan. Luulenpa, että löytyy muutama tuttukin kasvo.
Tavataan Tornissa!


Leena
Tornin pitkäaikainen vieras

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti